' IIRIS-MAIJA .

LUONTOPÄIVÄKIRJANI - VIIKKO 35

 Maanantai 29.8. 2005


Elokuun viimeiset päivät... Mihin kesä meni - valokuvaamiseen kaiketa, ja näiden luontopäiväkirja sivujen väsäämiseen. Ei tullut käveltyä elokuun kuutamossa kuin joskus...nuorena....Mutta taitaa tämä olla järkevämpää kuin se nuoruuden hulluus. Joskus vaan... no - jotkut asiat eivät muutu - kuten ohran tuoksu kosteana elokuun yönä - muistatteko?

Tiistai 30.8. 2005

Siinä sitä ohraa nyt sitten on. Kohta se puidaan...
Nostalgia vaivaa, muistelen nuoruuden syksyjä Vilppulassa, kun viljat puitiin vanhanaikaisesti puimakoneella. Nuoret joutuivat pölyisempään paikkaan, pahnoja kantaan ladon perälle ja lopulta katonrajaan, pärenaulat pistelivät lopulta päätä. Sitten hankittiin leikkuupuimuri, ja mitäs sitä muuta kuin säkkisouviin, puimuri oli näet sitä mallia, että jyvät soljuivat tuttiamyöten säkkeihin, joiden täyttymistä piti vahvia, sitten äkkiä tuutti kiinni, säkin suu kiinni ja uusi säkki tuutin alle ja tuutti auki. Täyttynyt säkki kieräytettiin kyydistä pois, pötkölleen pellolle, josta ne sitten myöhemmin korjattiin pois, ja jyvät kaadettiin kuivuriin. Kuivurit hurisivat yökaudet ja sielläkin piti valvoa tunkemassa pökköä pesään...romantiikka oli siitä kaukana...

Keskiviikko 31.8. 2005

Maisemassa on jo syksyn värejä. Taivaankin värit pehmenevät. Maisema on muuttunut paljon muutamassa vuodessa. Vielä kaksi vuotta sitten lehmät laiduntivat näillä pelloilla. Nyt ei Kauhakorvessa, eikä Urhonperällä ole yhtään lehmää. Vielä kuitenkin kottaraiset palasivat Hautalan pönttöihin, mutta talon emäntä kaipaili keltavästäräkkejä, jotka edellisvuosina ovat värittäneet lähipeltoja. Kyläämme on asutettu yli 200 vuotta, ja joka talossa on lehmiä ollut. Ne ovat olleet osa luonnon ekologiaa. Mitä nyt tapahtuu, kun elukoita ei ole. Sittisontiaiset eivät löydä peää, entä ketä paarmat nyt kiusaavat? Lopuvatko kärpäset, mitäs linnut sitten syövät?

Torstai 1.9. 2005

Alkoi sienihullun ihmisen riemunpäivät! Salainen sienipaikkani, joka sittemmin osoittautui olevan vähemmän salainen, oli yhtenä sienimerenä. Muutaman aarin alalta löytyi noin 60 litraa karvalaukkuja ja KELTAROUSKUJA. Varsinkin näiden keltarouskujen koko yllätti, läpimitaltaan 25 senttisiä lakkeja, ja silti aivan terveitä, mitä nyt sitten lehtien peitossa. Sain poimija apulaisia, jotka tiesivät kertoa, että jotkut muutkin ovat paikan löytäneet, mutta nämä eivät tunne sieniä, eivätkä ole uskaltaneet poimia näitä. Minä pidän karvalaukusta. Minulta meni kaksi iltaa saaliin käsittelyssä, perkaamisessa ja keittämisessä.
Sain myös kymmenen litraa herkkutatteja, jotka sitten viikonlopun aikana kuivasin, enkä ehtinyt muuta tekemäänkään... Nyt on TATTIKEITTOON soppavärkkejä, ja sienisalaattiin ja moneen muuhunkin sieniherkkuun.
PALUU