' IIRIS-MAIJA .

LUONTOPÄIVÄKIRJANI - VIIKKO 33

 Maanantai 15.8. 2005

TÖIHIN!!!!
Mutta pääsimpä sitten taas kerran risteilemään Vesipääskyllä Parkanon Kaidoillevesille, siellä sielu lepää, ja mieli rauhoittuu lautan hiljaa puksutellessa vetten päällä. Rantojen maisemat muuttuvat verkkaiseen tahtiin...Lautta puikkelehtii saarten lomitse, ajaa sulavasti salmista, oppaan kertoessa mielenkiintoisia tarinoita vamhasta Talvitiestä, Vesipääsky nimittäin risteilee maisemissa, joita myöten muinaiset ihmiset kulkivat talvisin jäitä myöten. Kesäisin he kulkivat Vanhaa Kangastietä Kankaanpään, Niinisalon kautta Karviaan ja siitä Kauhajoelle... Monesti palaan tällä kesätielle, joka kulkee lähellä kotiani, sieltä löydän marjat ja sienet ja mielenrauhaakin...

Tiistaina 16.8. 2005

Ajelin ympäristöä katsellen, nyt edellämainitulla Vanhalla kangastiellä. Sen varrella on soranotto lisääntynyt. Sinne oli aukaistu uusi monttu! Isot sora-autot pitivät formulakisa harjoituksia, oli se vauhti sen verran huimaa!

Puolukoita näkyy tulevan todella runsaasti, mutteivat ole vielä aivan kypsiä. Kannattaa malttaa odotella niiden kypsymistä, on sellainen puolukkavuosi, että varmasti kaikille riittää, kuten mustikoitakin. Niitäkin on paljon, kun sen paikan löytää.

Keskiviikkona 17.8. 2005

Kuljin metsässä sienitilannetta kartoittamassa - ei oikein hyvältä näytä. Tatteja metsästän, muutama HERKKUTATTI sentään löytyi, paljon pitäisi vielä saada kuivattavaa kuuluisan tattikeittoni värkiksi. Entiset ovat loppuunkäytetyt. Mutta enemmän kuin sieniä kasvoi kankaalla MÄNTYKUKKIA. Mielenkiintoinen loiskasvi, jolla ei ole lainkaan lehtivihreää.

Tätä sanotaan jättiläisen kiveksi, on sen verran suuri
siirtolohkare nähtävissä Kaitojenvetten rannalla.

Lauantaina 20.8. 2005

Nyt Karvian Kotieutuyhdistyksen kesäretkellä Vesipääskyllä Metsämuseoon ja sieltä Pyhäniemen kautta Aitonevan turvemuseoon. Oli oikein hieno ja onnistunut retki. Sää suosi ja oppaat olivat mainiot. Turvemuseoon pyrki myös alla oleva suloinen karvamato!

PALUU