Olin lupautunut toteuttamaan em. kirjan minulle toimitetun materiaalin pohjalta. Olin ollut mukana melkein alusta asti, istuin Vilppulan kirkkojerranvirastossa uhraten lomastani monia kauniita kesäpäiviä saadakseni faktatietoa kylän asukkaista. Näiden tietojen pohjalta kylässä kirjoitettiin talokertomukset, silloin niihin lisättiin muistitietoa.

Lisäksi kylästä oli kerätty paljon vanhoja valokuvia, ja otettu uusiakin kuvia - olihan hanke Leader-juttu.

Saatuani aineiston ryhdyin työhön. Pian selvisi, että aineistosta puuttui paljon oleellista, esimerkiksi Koivujärven Nuorisoseuran historiikki oli täysin kirjoittamatta. Minä odotin sitä monta vuotta. En saanut sitä koskaan, samoin puuttui kirjoitus tohtori Lybekistä ja Elämänmäestä. Olin saanut tietää, että myös Mäkelän talon historiikki haluttiin kirjaan.

Tunnustan, että väliin tuli monta muuta julkaisua, ja minua hoputettiin Koivujärveltä päin kiivaastikkin. Talvella 2010 jäin eläkkeelle ja nyt minulla oli aikaa taas palata entisen kotikyläni kirjan kimppuun.

Koska en koskaan saanut nuorisoseuran historiaa, kokosin sen itse, samoin kirjoitin selvityksen tohtori Lybekistä, Elämänmäestä ja tutkin Mäkelän talon vaiheet 1600-luvulta nykypäivään.

Koska olen aina ollut hyvin kiinnostunut historiasta, ryhdyin ottamaan selvää alueen kylien synnystä; koska kylät ovat syntyneet, ketkä olivat siellä ensin, ja mitä siellä oli ennen kiinteää asutusta, ja kirjoitin suppean katsaukseen menneeseen.

Kirjasta oli toivottu sisäsivuiltaan mustavalkoista ja mahdollisimman halpaa. Näillä eväillä jatkoin työtä. Periaateeni oli, että jokainen talo alkoi omalta sivultaan, ja alussa oli kunnonkokoinen kuva. Muutin kaikki värikuvat harmaasävyisiksi, korjailin vanhoja huonokuntoisia kuvia painokelpoisiksi, työ oli vaativaa ja aikaavievää. Tavoitteeni oli saada kokoon tyylikäs ja monipuolinen kirja. Eräs periaatteeni on, ettei sivuille jää rumasti suuria tyhjiä aukkoja, joten etsin kuva-arkistosta kuvia jotka sopivasti täydentävät käsiteltävää asiaa.

Kuvitteli lisäksi olevani samanarvoinen muiden kyläläisten kanssa ja voivani liittää kirjaan omat muistelmani 50-vuoden takaa, lapsuudestani Koivujärven kylässä. Tämä kai oli pahin virheeni...

Sitä mukaa kun sivut valmistuivat, lähettelin niitä kirjatoimikunnan tarkistettavaksi, pääosin toivoin heidän tarkistavan, että kuvat varmasti olivat oikeissa yhteyksissään ja kuvien henkilöt oikein nimetyt.

Aluksi ei tullut juuri mitään palautetta - kamalin meteli tuli siitä, että olin muutamassa kohdassa kirjoittanut Osse Latvon nimen Ossiksi.

Sitten asiat repesivät Koivujärven nuoriroseuran kohdalla; olin kirjoittanut sen saamani aineiston pohjalta ( itse olen ollut pois paikkakunnalta jo yli 30 vuotta), ja minä onneton olin laittanut OMAN NIMENI kirjoittajaksi... tämä oli seuraava suuri virheeni. Nyt kirjatoimikuntakin oikein heräsi. Nyt löytyi kylältä teksti Nuorisoseuraan, jossa hieman eri sanoin ja painotuksin kerrotiin samat asiat ja tapahtumat. Toki oli lisätty viimevuosien tapahtumia, joista minulla ei ollut tietoa. Näin saatiin muutettua kirjoittajan nimi...mutta hyvä näin.

Olin pyytänyt Tamminiemen tuntijaa kirjoittamaan Tammikosken talojen historiaa, ja hän tekikin hienoa ja perusteellista työtä. Hän lähetti myös paljon kuvia ja teimme paljon yhteistyötä saadaksemme Tamminiemen historian oikein kirjaan.

Seuraavaksi tuli pyyhkeitä siitä, että Mäkelän ja Tamminiemen historiat olivat liian pitkä verrattuna muihin taloihin. Kuitenkin Mäkelä ja Tamminiemi olivat kylän vanhimpia taloja ja näiden historia siis paljon muita pidempiä.... Mäkelän kohdalla oli hyväksyttänyt tekemäni tekstin ja kuvat suvun päämiehellä ja noudattanut hänen toiveitaan. Olimme päässeet yhteisymmärrykseen ja sitten tulee komennus lyhentää ja poistaa tiettyjä asioita....Tässä vaiheessa aloin jo masentua ja todella suuttua.

Hammasta purren jatkoin; ajattelin teen kirjan valmiiksi uhallakin, vaikka protestoin montaa kirjatoimikunnan esittämää asiaa vastaan. En ollut tottunut saamaan epäoikeudenmukaista palautetta. Minulla on sentään kokemus hyvin monesta kirjasta; olen esimerkiksi taittanut ja toimittanut 1200 sivua "Koto-Karvian kirjaa", eli Karvian historian I ja II. Katso Karvian Kotiseutuyhdistyksen julkaisut

Toimikunta antoi minun ymmärtää, että minä muistan lähes kaikki asiat väärin, ja kerron muistelmissani asioita, joita ei saa muistaa. Sensuuri iski nyt minun muistoihini, vaikka olin kertonut muistojani valikoiden ja ketään loukkaamatta. Jouduin suuren probleeman eteen - esimerkiksi, mitä pahaa on kertoa, että joku kadotti hääyönä virkisormuksen ja että sen kohtaloa ihan Hurstisen Sepältä kysyttiin...

Kesäkuun alussa sain tiedon, että josko kirjasta tehtäisiinkin VÄRIKUVALLINEN....nyt homma alkoi haista todella pahalle. Mustavalkoinen kirjani oli sisällysluetteloa vaille valmis... no minä vaihdoin kuvat värillisiksi, kunnes sain tiedon, että eräs kirjatoimikunnan jäsen oli laittanut koko kirjan ihan uuteen uskoon. Ja minulta kehdattiin vielä pyytää minun käsittelemiä väri ym. kuvia... no annoinhan minä, minä olin reilu, vaikka harmitti hirvittävästi yli ½-vuoden työn hukkaan meno.

Tässä tämä nyt pääpiirteissään oli. Tämä asia sai lopulta niin naurettavia piirteitä, etten kehtaa toimikunnan kaikkia mielipiteitä tähänkään laittaa... En voinut uskoa, että jotkut elävät yhä vuotta 1918...